KUVIA TILOISTA

(kuvat Studio Anne-Mari Ikonen)

Kuva "tuvan" puolelta. Toimiston ja pikkukeittiön lisäksi tässä huoneessa on lämminsävyinen keskustelunurkkaus, jota voidaan käyttää yksilöohjauksissa, ryhmätöissä tms. 

Istuinryhmä on kevytrakenteinen ja helposti siirreltävissä tai muokattavissa tarkoitukseen sopivaksi.

"Salin" puolella on tukeva pöytä, jota voidaan tarvittaessa jatkaa. Pöydän ympärille mahtuu 10 istujaa. Saman pöydän ympärillä, sinisen hetken sävyissä, on hyvä paneutua ryhmätyönohjaukseen tai työyhteisön koulutukseen. 

KÄYNTIKORTTI

Yksityiskohtia ja ajatuksia

(sekä kuvista että ajatuksista olen itse vastuussa)

Aina voi valita. Kovatkin asiat voi esittää pehmeästi. Ei tarvitse olla kulmikas ollakseen vakuuttava ja asiansa osaava.

Rappukäytävän hirsiseinä ja vanha käsityö huokuvat mennyttä tunnelmaa ja levollisuutta. Joku on joskus ihaillut käsiensä jälkiä näissä töissä. 

Muistammeko me, miten nautinnollista on saada jotakin näkyvää aikaan, jokin työ valmiiksi ja käsin kosketeltavaksi? 

Tämän iloisen ja harmonisen seinävaatteen teki luonnonväreillä värjätyistä ohuista langoista vanha intialainen vuoristomustalaismies.

Hän teki siihen myös tarkoituksella virheen - ihminen ei ole täydellinen, siihen ei pidä pyrkiä, eikä siihen ole oikeuttakaan. Vain Korkein voi olla virheetön. 

Tuvan seinällä on ensimmäinen koskaan ostamani taulu. Pekka Laihon latomeri muistuttaa minua lapsuudestani ja nuoruudestani Etelä-Pohjanmaalla; siellä oli avaruutta suunnitella suuria "sitten aikuisena"-aikataululla. 
Taulusta muistan myös opintojeni alkamisen ja työharjoittelun vanhainkodissa, jonne kiertävä taulukauppias poikkesi.

Itsensä äärelle pysähtyminen on kuin salaisuuden oven avaamista - mitä sieltä mahtaakaan löytyä.

Samaa kiehtovuutta on myös tässä Antero Rapon taulussa.

Eteisen vanha kiinalainen kaappi lohikäärmeleimoineen ja peilien kreikkalaistyylitellyt kehykset muistuttavat meitä kaukaisista ajoista ja kaukaisista paikoista. Nykyään elämme reaaliajassa, kaikki on lähellä, tässä ja nyt. Se ei tee meistä silti samanlaisia, olemme perimämme, kulttuurimme ja ympäristömme tuotoksia.

Ulla Kauhasen taulut ilahduttavat joka kerta niitä katsoessa. Löydän aina jotain itsestäni joko "pysähtyneestä", "ärtyneestä", "anteeksi, että olen" tai "Räpsy Dolly" -tyypistä. Onhan niillä oikeatkin nimet: "Filosofi", "Aina kyselemässä", "Ujo" ja "Pesän kaunotar". Eiköhän niistä löydy myös visuaalinen, auditiivinen, kinesteettinen ja synteesi -tyyppikin?

Elämme vuorovaikutuksessa. On sanottu, että olemassaolomme toteutuu vain olemalla suhteessa toisiin. Kiitos entiset työtoverini kolmesta ruususta. Me kolme emme tunteneet 1970-luvulla sellaista sanaa kuin "työnohjaus". Meillä oli kuitenkin halu kehittää yhdessä työtämme ja pidimme yhteisiä "työstämisistuntoja".

Kiitos ystäväni vuosikymmenien takaa. Tavattuamme pitkästä aikaa annoitte minulle muistoksi kauniin maljan. Valon vaihtuessa se kimaltelee kaikissa sateenkaaren väreissä, kuin elämä itse.